Ilon olemus

Joulu on tunteiden juhla. Siihen kohdistuu vahvoja tunneodotuksia. Jouluna maallistunutkin ihminen voi olla avoimesti kristitty. Hän voi täysin rinnoin laulaa Jeesuksesta kauneimmissa joululauluissa. Minunkin seurakuntani joulukuun tilaisuuksissa kirjataan 5000 käyntikertaa. Joulun lisäksi suomalainenhan voi olla kristitty vain hautajaisissa.

Uskon, että osallistumisen pintamotiivien takana on osin tiedostamatonkin aavistus siitä, että jouluun kätkeytyy jotakin ulkonaista tunnelmointia enemmän. Ihmisen tunnus on kaipaus, odotus ja ikävä. Enkeli ilmoitti ensimmäisenä jouluyönä "ilosanoman, suuren ilon." C.S. Lewis, kuuluisa kirjailija ja J.R.R. Tolkienin ystävä kuvaa 27-vuotiaana kokemaansa kääntymystä Ilon käsitteellä. Ilo sanan syvässä merkityksessä ei merkitse hauskanpitoa, ei viihtymistä, ei hyvänolontunnetta, ei toiveiden täyttymistä. Ilo ei merkitse iloisuutta.

Ilo on enemmän kuin tunne. Siitä ei voi puhua ("Vovon man nicht sprechen kann, darüber muss mann schweigen"), koska sen voi vain aavistuksena kokea. Iloita voi itkiessäkin, kuten hieno virsi 243 osoittaa. Ilo on Jumalan suurin lahja. Ilo on intuitiivinen, Jumalan antama kokemus siitä, että usko on totta ja olen turvassa, rakastettu ja Hänen kämmenellään. Joulu on ikkuna tuohon iloon, joka syntyi Betlehemissä.