Olen pohdiskellut ensi sunnuntain, tuomiosunnuntain saarnaa. Ehkä ajatus siitä, että joudun vastaamaan elämästäni Jumalalle on aika vieras tässä ajassa. On luonnollista ajatella, että olen vastuussa omalle omalletunnolleni, lähiyhteisölleni tai lakia rikkoessani yhteiskunnalle. Mutta että vastaan koko ajan elämästäni myös sen Antajalle ja Omistajalle, se kuulostaa varmaan monen korvissa oudolta.
Jumalasta on tullut Taivaallinen Terapeutti, Suuri Ymmärtäjä, Taivaan Isoisä, jolla ei ole enää mitään tahtoa ihmisen suhteen, joka ei määrää, vaadi tai edellytä mitään. Hän vain hoitaa ja hyväksyy. Ajan Jumala ymmärtää, että huonoimmillakin teoilla on syynsä. Siksi mitään ei voi tuomita, tuskin edes arvostella. Kaikki ovat oikeassa. Kaikki pääsevät taivaaseen. Jokainen valitkoon uskonsa ja tulkoon sillä onnelliseksi. Lain ja evankeliumin uskosta laki on lakkautettu.
Eri asia sitten on, onko tällä jumalalla paljonkaan tekemistä Paavalin tai Pietarin tai Uuden Testamentin Jumalan kanssa. Mihin on katoamassa kallis armo, pyhä arkuus Jumalan edessä ja evankeliumi ihmeenä, lahjana, jonka tuomittu omistaa?
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
1 comment:
Mutta eipä ole armoa jos ei ole ensin lain tuomiota. Hyvä että on pappeja, jotka vielä sen kertovat.
P.S. Uhoan, että olen laihiksella ainakin tuomiopäivään (tai sunnuntaihin) asti!
Post a Comment