Seurakuntavaalit olivat melkoinen urakka. Uusi valtuusto näyttää hyvältä, vaikka periaatteessa en haluaisi ottaa tällaista kantaa. Montesquieun vallan kolmijako-oppi ja Schaumanin kirkkolain ajatukset siitä, että valta seurakunnassa jakaantuu koko seurakunnan valtaan (vaali), valittujen edustajien valtaan (toimielimet) ja viran valtaan (papit, kirkkoherra) on niin syvään juurtunut, ettei haluaisi oikeastaan ottaa mitään kantaa siihen, onko uusi valtuusto sitä taikka tätä. Käytännössä toivon, että yhteistyö toimisi, luottamus kasvaisi ja uusi valtuusto pääsisi heti pohtimaan olennaisia kysymyksiä. Pohjimmjiltaan seurakunta ei ole demokratia, vaan teokratia ja kristokratia, joka toteutuu parhaiten, kun sekä demokraattinen edustus, että piispuudesta johdettu virka yhdessä johtavat seurakuntaa.Käytännön seurakuntayhteisössä vaikuttavat tavalliset ryhmädynaamiset ja organisaatiososiologiset lainalaisuudet. Yritän siinä pyristellä junailijana. Teen hommaani mielellenäni. Ilot ja jännitteet lomittuvat toisiinsa.Kävimme tänään katsomassa harrastajateatterimme esittämän muksikaalin. Se oli hieno. Arvostan valtavasti sitä, että monet näkevät niin paljon vaivaa tuottaakseen iloa toisille. Teija ja Risto olivat esittäjien joukossa, mikä tietenkin lisäsi hyvää fiilistä. Teatterin jälkeen Kytösalmet kyläilivät meillä. Keskustelu luisti tosi mukavasti ja jäi kesken, mikä on aina hyvän vierailun merkki.Viime päivinä framilla ollutta naapuriseurakunnan kriisiä ajatellen olen pohdiskellut Mannerheimin suvun tunnuslausetta "candida pro causa ense candido."Toteuttaminen lienee vaikeaa, niinkuin synnin välttäminen yleensäkin.