Ehdoton ja suhteellinen

Luin ensin Jaakko Hämeen-Anttilan kirjan "Usko" ja sitten Kari Kuulan uuden "Helvetin historian." Molemmat tarkastelevat kristillistä perinnettä ikäänkuin pienen matkan päästä ja hyvin kriittisesti. Olen aina ollut kristillisen establishmentin mies ja luottanut traditionaalisiin vastauksiin. Opiskeluajan alkupuolella jouduin hämmennykseen eksegetiikan ja varsinkin uskonnonhistorian opintojen äärellä. Huomasin, että monet perikristillisinä pitämäni opit ja opilliset rakenteet ovatkin enemmän kuin analogisia monien muiden antiikin uskontojen kanssa. Monoteismi periytyy juutalaisuudesta. Enkelit, viimeinen tuomio, taivas ja helvetti sekä Jumala-saatana -dualismi tulevat zarathustralaissuudesta. Oppi kuolemattomasta sielusta on platonismia ja ristiriidassa koko Vanhan testamentin kanssa. Egyptistä tulee ajatus Jumalan kuolemasta ja heräämisestä. Oli pakko myös kohdata Raamatun monimuotoisuus ja epäyhtenäisyys.

En menettänyt uskoani, mutta se keskittyi yhä enemmän Kristukseen, josta tuli absoluuttinen piste relativismin aallokossa. Hänessä Logos, Elämä, jumaluuden koko täyteys ja pelastus tulivat keskellemme. Raamattu ei sano, että Jumala tuli kirjaksi. Kirkolliskokouksetkin näyttävät erehtyvän. Edes kirkon konsensus ei voi ottaa haltuunsa koko totuutta. Kysymykset muuttuvat, eivätkä vanhat vastaukset aina enää ole relevantteja. Välillä alan epäillä olevani jossain määrin kaappiliberaali. Uskon kyllä kaiken, mitä uskontunnustuksessa sanotaan, mutta kaikki lauseet eivät elä minulle. En tunne tarvetta kieltää tradition uskontulkintoja, mutta jotkut niistä sivuutan itselleni vähän merkitsevinä. Etsin kulkukelpoista väylää ummehtuneen konservatiivisuuden Skyllan ja pelkäksi kristillisyyden kuoreksi kuivuneen liberalismin Kharybdiksen välistä. Rehvakka spongilaisuus, joka on jo luopunut lähes kaikesta olennaisesta on yhtä luotaantyöntävää kuin naivi ultrakonservatismi, jolle kaikki on kiveen hakattua.

Jumala on vastannut syvyydestä nousevaan huutooni lähettämällä Kristuksen. Häntä en halua epäillä. Muun näen sitten kuin kuvastimesta, arvoituksen tavoin. Jeesuksen rakkauden sylissä epävarmuus ja vastausta vaille jäävät kysymykset eivät murenna perusturvallisuutta. Uskallan olla yhtä paljon toivovainen, kuin uskovainen.