Pahan alkujuuri

Deuteropaavali sanoo tosi jyrkästi, että "Rahanhimo on kaiken pahan alkujuuri"(1Tm 6:10). Lause on liioittelua, mutta samalla totta. Kultakuumeet Klondykessä ja Kaliforniassa villitsivät monet vaarantamaan henkensä. Raha saa tappamaan ja pettämään. Raha saa meidät katsomaan elämää ja maailmaa itsensä, eli rahan lävitse. Jos irtorahaa on saatavilla esim. perintönä, lahjana tai mahdollisuutena palkankorotukseen (kuten nyt seurakunnissa, joissa palkkausjärjestelmä uudistuu), niin ahneus ja pikkusieluisuus yhtäkkiä madaltaa fiksujen ihmisten moraalitason pohjalukemiin.

Rahanhimo on jonkinlainen vietti. Rahaa voi haluta, vaikka sitä ei oikeasti tarvitsekaan. Rahaa ei näytä koskaan olevan tarpeeksi. Viileä ja arvostelukykyinen järki sanoo, ettei omistaminen lisää onnea sen jälkeen, kun perustarpeet on kohtuullisesti tyydytetty. Silti himo piiskaa hankkimaan ja vaatimaan yhä lisää. "Tuoko raha onnea?" "Ei." Mitä toivot elämältä?" "Lottovoittoa!"

Oluthimoiselle miehelle luvattiin, että kaksi hänen toivettaan täytetään. Miehen ensimmäinen toive oli: "Niin paljon olutta, kuin ikinä jaksan juoda!" Toinen toivomus muodostui harkinnan jälkeen tällaiseksi: "Vielä sata mäyräkoiraa lisää olutta." Se oli siis olutta, mutta voisi olla yhtä hyvin rahaa.

Samainen Paavali sanoo, ettei seurakunnan kaitsija saisi olla rahanahne (1Tm 3:39.). Kova on pätevyysvaatimus, mutta tavoittelemisen arvoinen.